Mitä kertoo verhojen historia?

Verhojen historia kertoo asumisesta, sisustamisesta ja rakentamisesta. Alun perin verhot toimivat tilan jakajina ja niillä erotettiin erilaiset toiminnalliset tilat toisistaan. Verhot ovat tulleet Suomeen Bysantista, Egyptistä ja Aasiasta, joissa kudottiin taidokkaita tekstiilejä. Upeat kankaat haluttiin ripustaa esille koristeeksi. Ennen muinoin asumuksissa ei ollut ikkunoita lainkaan. Kun ikkunat yleistyivät, niitä ei aluksi peitetty lasilla, vaan puuluukuilla, pergamenteilla tai häränrakkokalvoilla.

Verhojen historia alkaa keskiajalta

Suomessa verhojen käyttö yleistyi 1700-luvun kustavilaisissa kartanoissa. Euroopassa oli jo varhaisrenessanssin ajalla vauraita säätyläiskoteja, joiden ikkunoita verhot kehystivät. Verhomaisia asetelmia näkyy myös Bysantin ajan mosaiikeissa. Esikuvat verhoasetelmiin ovat tulleet egyptiläisten seinätekstiileistä sekä aasialaisten teltoista, jotka koostuivat monista tekstiileistä. Aluksi verhojen tehtävänä oli estää sisälle tuleva kylmyys ja veto.

Barokin tyyliset 1700-luvun verhot ovat paksut, raskaat ja näyttävät. Tyyliin kuuluu arvokkuus ja suureellisuus, koska sisustuksessa käytettiin paljon kultaa ja kaiverruksia. Barokkisisustukseen kuuluu runsaasti tekstiilejä, niinpä verhotkin olivat runsaat. Vuosisadan loppupuolella Suomessa vallitsi kustavilainen tyyli, johon kuuluivat ilmavat ja keveät verhot. Ne täydensivät sisustusta ja suojasivat yhä suuremmiksi käyneitä ikkunoita.

Verhoilla on monta käyttötarkoitusta

Verhojen käyttäminen yleistyi laajemmin Suomessa vasta 1900-luvun alussa. Verhoja on käytetty tilanjakajina sekä suojaamassa kylmyydeltä. Myöhemmin niiden tehtävänä on ollut suojata uteliailta katseilta, parantaa huoneen akustiikkaa sekä estää liiallisen valon pääseminen huoneeseen. Nykyään verhoista on mistä valita eli valinnan mahdollisuudet ovat laajat lähtien tyylistä, värityksestä ja kankaasta.